Historia

METSI – 180 VUOTTA

Toukokuun 10. päivänä 1841 Suomen virallinen lehti ilmoitti Helsingin Mekaanisen instituutin perustamisesta.

”Huomioon ottaen Mekaanisen työpajan tarve teollisuuden ja teknisen koulutuksen edistämiseksi… Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on halunnut armollisimmin sallia… Martin Wetzerin perustaa Helsingin kaupunkiin sellaisen työpajan…”

Tästä alkoi Suomen teknologia- ja teollisuushistorian ainutlaatuinen luku, joka tänään jatkuu Metsi Oy:nä, vuonna 2000 Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta VTT:stä yksityistetyn yrityksen nopeana kasvuna ja kansainvälistymisenä alansa kehityksen kärjessä.

Martin Wetzer
(Karl-Erik Wetzerin kokoelma)

Wetzerin valmistama teodoliitti (Aalto yliopiston arkisto)

Helsingin Mekaaninen instituutti 1841-1884 – Metsi:n alkuvaiheita

Helsingin Mekaanisen Instituutin perustaminen oli osa autonomisen Suomen teknologiapolitiikkaa, joka aloitettiin ”perustamalla kolme erillistä instituutiota… Manufaktuurijohtokunta (nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö), toinen Mekaaninen instituutti (nykyinen Metsi Oy), ja kolmas Helsingin Teknillinen reaalikoulu (nykyinen Aalto-yliopisto).” (Fil. tri. Panu Nykänen, ”Helsingin mekaaninen instituutti” TÄSSÄ)

Mekaanisen instituutin johtajaksi nimitettiin baijerilainen Martin Wetzer, jonka tähtitieteilijä Wilhelm Struve oli palkannut Pulkovon observatorioon. Helsingissä Wetzerin tehtäviin kuului myös opetus Teknillisessä reaalikoulussa. Hänen mukanaan tullut nuorempi veli Eduard palasi Saksaan, missä perhe perusti vuonna 1873 nykyään Endress+Hauser konserniin kuuluvan Telegraphenfabrik Hermann Wetzer AG:n.

Marraskuun 4. päivänä 1842 Manufaktuurijohtokunta totesi, että Instituuttiin ”otetaan… tilauksia matemaattisista ja astronomisista instrumenteista… merenkulun mittalaitteista… heilureista, fysikaalisista ja kemiallisista kojeista, sekä… lämpömittareista, ilmapuntareista, kompasseista, vaaoista, tarkoista pituusmitoista j.n.e. sekä… työkaluista ja laitteista. Sen lisäksi on myytävänä kiikareita, suuntakehiä j.n.e.” (Kuvan pöytäkirja 4.11.1842)

Instituutti valmisti laitteita teollisuudelle, yliopistolle ja hallinnolle tähtitieteen observatoriosta majakoihin sekä Suomen kaartille, jonka aseseppänä Wetzer myös palveli. Hän myös johti vuonna 1860 aloitetut Helsingin kaasukatuvalaistuksen rakennustyöt ja sytytti yhdessä fysiikan professori Selim Lemströmin kanssa ensimmäisen sähkövalon Suomessa 10. joulukuuta 1877.

1884-1944 Suomen Tiedeseuran hienomekaaninen konepaja

Martin Wetzerin jälkeen hienomekaaninen konepaja siirrettiin vuonna 1884 Suomen Tiedeseuran alaisuuteen. Sen johtoon valittiin ensin ruotsalainen Frans Helin ja vuonna 1895 tanskalainen Vilhelm Falck-Rasmussen. Toiminta jatkui tieteellisten ja teollisten laitteiden valmistuksena, mihin kuului mm. 1887 tapahtuneen Suomen metrijärjestelmään siirtymisen vaatimat kotimaiset laitteet. Konepaja toimi myös hienomekaanikkokouluna, oppilaanaan mm. Abloy lukon keksijä Emil Henriksson.

Suomen itsenäistymisen jälkeen koepaja siirretiin opetusministeriön alaiseksi valvojanaan Geodeettisen laitoksen johtaja, professori Ilmari Bonsdorff ja johtajanaan vuodesta 1924 virolaissyntyinen, Saksasta Bamberg-Askania -yhtymän palveluksesta rekrytoitu Victor Priegnitz. Aikaisempien alojen lisäksi tuotanto laajeni myös toimistotekniikkaan kuten valokopiokoneisiin, poliisihallintoon kuten vertailumikroskoopin kehittämiseen ja valmistamiseen sekä puolustusvoimiin.

”Myös kenraali Nenonen… turvautui Priegnitzin ammattitaitoon… kuuluisan Nenon-kameran kehitystyössä.” Työpaja myös ”valmisti huomattavia määriä bussolikompassin jalustoja, patteritasoja viivoittimineen, karttakulmamittareita, kierroslaskijoita ym.” (Eino Sairio, ”Manufaktuuri direktionin verstaasta kojetekniikan laboratorioksi”, Otava 1974)

Frans Helinin ja Falck-Rasmussenin ilmoitukset.
Konepajan valmistamia instrumentteja (Aalto yliopiston arkisto)
Kenraali Vilho Nenonen. Victor Priegnitz
Nenon-kamera (Museo Militaria)

VTT:n Hienomekaanisesta konepajasta Metsiin 1945-2021

Uolevi Raade, Erkki Laurila

Vuonna 1942 perustettiin Valtion teknillinen tutkimuslaitos, VTT, Kauppa ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Ministeriön toimistopäällikkö Uolevi Raade nimitettiin 1944 hienomekaanisen konepajan valvojaksi. Hän kannatti tulevan akateemikko Erkki Laurilan ajatusta sen liitämiseksi VTT:een.

”Hienomekaanisen konepajan liittämien VTT:n yhteyteen oli tärkeä voitto tutkimuslaitokselle. Se oli myös selkeä ilmaus siitä, että valtio halusi keskittää teknisen tutkimuksen eri yksiköt VTT:een. Konepajan siirto nosti sen tieteellistä profiilia, sillä hienomekaniikka ja teknillinen fysiikka toivat tutkimuslaitokseen mittaus-, säätö- ja automatiikkatutkimukset.” (Karl-Erik Michelsen, Valtio, Teknologia, Tutkimus; VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän kehitys, Painatuskeskus 1993)

Professori Erkki Laurila oli VTT:n Hienomekaanisen konepajan vastaavana johtajana vuoteen 1972, ja sen esimieheksi nimitettiin insinööri Eino Sairio vuonna 1954. Konepaja palveli VTT:n osastoja, teknisiä hallinnonaloja, sairaaloita ja teollisuutta mm. röntgenlaitteiden, malmianalysaattorin sekä avaruussatelliittien osien kehittämisessä ja valmistuksessa.

Osana VTT:n toimintarakenteen kehittämistä konepaja yksityistettiin vuonna 2000 Protoshop Oy:ksi. Se osti vuonna 2012 Metsi Oy:n konepajaliiketoiminnot ja aloitti tällä nimellä nopean kasvun ja kansainvälistymisen. Nykyään Metsillä on tehtaita Suomessa, Virossa sekä Ukrainassa, ja se työllistää kansainvälisesti n. 280 henkeä.

Konepaja VTT:ssä Otaniemessä. Planck satelliitti.
Metsin nykyistä teollisuutta.

Helsingin mekaaninen instituutti

Teknillisen tiedonhankintajärjestelmän rakentaminen Suomeen aloitettiin 1830- luvulla perustamalla kolme erillistä instituutiota. Järjestyksessä näistä ensimmäinen oli Manufaktuurijohtokunta (nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö), toinen Mekaaninen instituutti (nykyinen Metsi Oy), ja kolmas Helsingin Teknillinen reaalikoulu (nykyinen Aalto-yliopisto).

Manufaktuurijohtokunta perustettiin 20. toukokuuta 1835 annetulla asetuksella, johon sisältyi myös määräys teknillisen oppilaitoksen perustamisesta. Oppilaitoshanke kuitenkin viivästyi, ja Helsingin Teknillinen reaalikoulu perustettiin varsinaisesti 9. kesäkuuta 1847 annetulla uudella asetuksella.

1800-luvun alkupuolella tekniikan ja luonnontieteiden kehitys riippui instrumenttitekniikan kehityksestä ja erilaisten instrumenttien ja mittalaitteiden saatavuudesta. Hienomekaanisen osaamisen puute koko Venäjän keisarikunnan alueella muodostui ratkaisevaksi tekijäksi Suomen tieteen ja elinkeinoelämän kehityksen kannalta. Kun Turun palon yhteydessä 1827 myös yliopiston fysikaaliset kokoelmat tuhoutuivat täysin, Suomi oli jäämässä pahasti jälkeen luonnontieteiden tutkimuksen eurooppalaisesta kehityksestä.

Helsinkiin Turusta muuttaneen yliopiston professorit P. A. von Bonsdorff ja G. G. Hällström yrittivät käyttää opintomatkoilla Euroopan yliopistoja kiertäviä oppilaitaan instrumenttien hankintaan. J. J. Nervander löysi joitakin instrumentinvalmistajia, mutta joutui kirjoittamaan opettajilleen tilanteen olevan lähes toivoton. Hankinnoissa ei millään pysytty tieteellisen kysymyksenasettelun vaatimusten tasalla. Erityisesti sähköteknillisten kojeiden osalta kauppaa käytiin valmistajien ehdoilla. Pietarissa ministerivaltiosihteerin virastossa työskennellyt, luonnontieteistä kiinnostunut, marsalkka Mannerheimin isoisä Carl Gustaf Mannerheim yritti vuosina 1828–1829 saada Pietarista Helsingissä tarvittavia mittalaitteita huonolla menestyksellä. Myös Tarton yliopiston kanssa käytiin instrumenttikauppaa Mannerheimin välityksellä.

Ongelman ratkaisemiseksi Helsinkiin perustettiin Mekaaninen instituutti eli Senaatin hienomekaaninen konepaja vuonna 1841. Sen tarkoituksena oli valmistaa tieteellisiä kojeita ja mittalaitteita, sekä kouluttaa hienomekaanikkoja. Instituutti asetettiin Manufaktuurijohtokunnan valvontaan.

Ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt määritteli kenraalikuvernööri Aleksandr Menschikoffille 20. huhtikuuta 1841 lähettämässään kirjeessä laitoksen toiminnan tarkoitukseksi tarkkuuskojeiden valmistuksen teollisuuden ja tutkijoiden käyttöön.

Suomen hienomekaanikkojen isäksi palkattiin Pulkovan observatorion mekaanikko Martin Wetzer. Uuden hienomekaanisen verstaan avaamisesta ilmoitettiin juhlallisesti Manufaktuurijohtokunnan istunnossa 4. marraskuuta 1842:

”Koska Hänen Keisarillisen Majesteettinsa asiasta antaman armollisen käskyn mukaan tähän kaupunkiin perustettu mekaaninen instituutti on nyt saatettu valmiiksi… – – – …otetaan tästä lähtien vastaan tilauksia matemaattisista ja astronomisista instrumenteista, erilaisista merenkulun mittalaitteista, erikokoisista heilureista, fysikaalisista ja kemiallisista kojeista, sekä yleisemmin käytetyistä yksinkertaisista lämpömittareista, ilmapuntareista, kompasseista, vaaoista, tarkoista pituusmitoista j.n.e. sekä harvinaisemmista monimutkaisista instrumenteista ja työkaluista ja laitteista, kuten suuremmista ja pienemmistä pumpuista ja ruiskuista, jonka lisäksi tällaisia kojeita ja laitteita vastaanotetaan korjattaviksi. Sen lisäksi instituutin johtajan luona on pysyvästi esillä myytäväksi valikoima erikokoisia kiikareita, suuntakehiä j.n.e.”

Martin Wetzer

Martin Wetzer oli kotoisin Baijerista, Saksasta. Tarton yliopiston observatorion johtajan virkaa hoitanut ja Pulkovan observatorion rakentamistyöstä vastannut Wilhelm Struve kutsui hänet vuonna 1840 Pietariin. Struven perhe oli alun perin kotoisin Tanskan Altonasta (vuodesta 1866 osa Preussia ja myöhemmin Saksaa, nykyisin Hampurin kaupunginosa). Perhe oli muuttanut Tarttoon Napoleonin sotien seurauksena, ja Struve sai koulutuksensa Tarton yliopistossa rahoittaen opintojaan muun muassa kreivi Bergin kotiopettajana Sangasten kartanossa. Friedrich Vilhelm Berg toimi 1850-luvulla Suomen kenraalikuvernöörinä ja Yliopiston varakanslerina. Struve oli aikakautensa tunnetuimpia tähtitieteilijöitä, ja sai mahdollisuuden rakentaa sekä Tarton että Pulkovan observatoriot. Wetzer tutustui Pietarissa J. J. Nervanderiin, joka sai hänet muuttamaan Helsinkiin ottamaan vastaan perustettavan verstaan johtajan paikan.

Martin Wetzeriä seurasi Helsinkiin nuorempi veli Eduard, joka kuitenkin palasi Saksaan, mihin perhe perusti vuonna 1873 nykyään Endress+Hauser konserniin kuuluvan Telegraphenfabrik Hermann Wetzer AG:n.

Martin Wetzerin tehtäviin kuului instrumenttien valmistuksen lisäksi mekaanisen teknologian harjoitusten pitäminen keväällä 1849 opetuksen aloittaneen Helsingin Teknillisen reaalikoulun oppilaille. Wetzerin työpaikka sijaitsi aluksi Aleksanterinkadun varrella Helsingin Teknillisen reaalikoulun käytössä olleen Litoniuksen talon siipirakennuksessa.

Martin Wetzerin suurimpiin aikaansaannoksiin kuului Suomen ensimmäisen sähkölampun rakentaminen. 1878 yliopiston fysiikan professori Selim Lemströmin ja Wetzerin rakentamassa kokeessa Pasilan konepajalla Helsingissä sytytettiin suuri kaarilamppu. Tämä on todennäköisesti ensimmäinen koe sähkövalolla Suomessa.

Kun Polyteknillinen koulu (entinen Teknillinen reaalikoulu) muutti Hietalahdentorin laidalle rakennettuun uudisrakennukseensa vuonna 1877 Wetzerin hienomekaaninen paja muutti myös Hietalahteen osoitteeseen Bulevardi 26.

Suomen Tiedeseuran verstas yliopiston ja tieteen palveluksessa

Wetzerin kuoltua heinäkuussa 1882 Wetzerin verstas aiottiin ensin myydä huutokaupalla. Keväällä 1883 päätös kuitenkin peruttiin ja hienomekaanisen pajan privilegiot siirrettiin Suomen Tiedeseura – Finska Vetenskaps-Societetenille, jonka piirissä aktiivinen Selim Lemström näki mahdollisuuden fysikaalisen tutkimuksen kehittämiseen kansainvälisen polaaritutkimuksen projektien yhteydessä.

Verstas muutti aluksi Kruununhakaan osoitteeseen Kirkkokatu 3. Hienomekaanisen verstaan johtajaksi värvättiin Ruotsissa 1848 syntynyt Frans Helin. Helin oli opiskellut hienomekaniikkaa Tukholmassa Fr. J. Bergin verstaassa, ja muuttanut työn perässä 1869 Pietariin G. K. Bauerin hienomekaaniseen verstaaseen. Täältä hänet rekrytoitiin 1884 Helsinkiin jatkamaan tieteellisten instrumenttien valmistusta.

Vuodesta 1889 lähtien Tiedeseuran verstaan osoitteeksi ilmoitettiin yliopiston laboratoriorakennuksen Arppeanumin sisäpihan osoite Nikolainkatu 5 (Snellmaninkatu 5). Laitos oli käytännössä professori Selim Lemströmin valvonnassa.

Vuonna 1895 mekaanikon toimi julistettiin uudelleen haettavaksi Helinin epäonnistuttua eräiden tilausten toimittamisessa. Mekaanisen verstaan johtajaksi valittiin tanskalainen Vilhelm Falck-Rasmussen, jota pidettiin huomattavasti suomalaisia hakijoita pätevämpänä tehtävään. Falck-Rasmussen valmisti muun muassa Helsingin observatoriolle tähtitaivaan valokuvauksessa käytettyjä laitteita ja vuosisadan vaihteessa Kaivopuiston rannassa sijaitsevan, Suomen Tiedeseuran Meteorologisen keskuslaitoksen mareografin mittalaitteet.

Vuonna 1917 pajasta muodostettiin Valtion hienomekaaninen konepaja, joka toisen maailmansodan aikana liitettiin osaksi muodostettavaa Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen organisaatiota. VTT muutti Otaniemeen 1950-luvun lopulla, jossa toimintaa jatkettiin aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Konepaja yksityistettiin vuonna 2000 jolloin se nimettiin Protoshop Oy:ksi. Vuonna 2010 yritys siirtyi Ville Volasen omistukseen. Yritys toimii nykyisin nimellä Metsi Oy, ja tarjoaa edelleen korkeatasoisia laite- ja konepajatekniikan ratkaisuja myös kansainvälisille markkinoille.

Suomen hienomekaanikkojen ammattikunnan perustaja Martin Wetzer hoiti virkaansa menestyksellä yli neljäkymmentä vuotta. Hänen asemansa Suomen hienomekaniikan isänä oli ehdoton, sillä maassa ei 1800-luvun puolivälissä ollut muita vastaavaan työhön kykeneviä henkilöitä. Hän oli tunnollinen opettaja ja kykeni kasvattamaan maahan hienomekaanikkojen ammattikunnan ennen mittavan uransa päättymistä.

Panu Nykänen, filosofian tohtori, dosentti
kirjoittaja on Teknillisten Tieteiden Akatemian pääsihteeri

Lähteitä:

Friedrich Georg Wilhelm Struve (15 April 1793 Altona – 23 November 1864 Pulkovo) Director in 1820-1839. https://www.muuseum.ut.ee/vvebook/pages/4_3.html. Retrieved on 6th April 2021.

Sairio, Eino & Holmberg, Peter & Kõiv, Erna. Instrumenttien valmistajia 1800-luvun Suomessa, Opusculum Vol. 13 (1993) No. 2–3. pgs. 99–124.

Finska Vetenskaps-Societetens Förandlingar, 1885 onwards.

Helsinki address calendar.